" Ollessani kerran Siperiassa susien piirittämänä myrskyisenä yönä tajusin, että ne olivat päässeet jäljilleni, laukussani olleen jauhelihan tuoksun perusteella. Lihasta en halunnut luopua. Huomasin repussani olleen jauhopussin. Sateen vihmoessa, nokkelana poikana tein jauhoista ja vedestä taikinan, johon käärin lihan pieninä annoksina. Sudet hävittivät vainun ja pääsin pakoon. Yöllä iski kunnon pakkanen. Aamulla, kun lämpimikseni sulatin lunta, muistin repussani olevat jäätyneet lihanyytit. Paiskasin ne kiehuvaan veteen repustani löytämäni halkaistun sipulin, suolan, pippurin ja laakerilehden kera. Annoin kiehua hitaan kansanlaulun ajan. Söin. Herkullista. Nimesin nämä herkut pel’naneiksi, joka tarkoittaa osuvasti komin kielellä leipäkorvaa. Kansan parissa ne myöhemmin muotoutuivat pelmeneiksi."